Joulukorttien askartelua

Heipä hei taas arvoisa lukijani!

Olen lomaillut muutaman päivän jo, sillä liike on kiinni 8.-26.12. Vastailen kuitenkin kaikkiin viesteihin.

Minulla on aika paljon puuhaa täksi pariksi viikoksi ja lomani alkoikin lauantaina naistenillalla mökillä. Oli todella rentouttavaa päästä hetkeksi maalle ja purkamaan kaikkea sydämeltä ystäville. Tehtiin pitsaa, lämmitettiin mökki sekä sauna ja käytiin tietenkin saunomassa! Sunnuntaina päästyäni kotiin olin päättänyt etten aio stressata yhtään mistään enkä varmasti tee myöskään kotitöitä. Harvemmin itse olen koskaan paikallaan. Touhuan aina jotain ja menen pää kolmantena jalkana. Olenkin nyt alkanut harjoitella aivojentyhjentämistä ja ”hälläväliä”-asennetta. Joskus on ihan hyvä vain pysähtyä ja nauttia kaikesta mitä on.

Haettiinkin miehen kanssa thaimaalaista sekä kiinalaista ruokaa ja katsottiin elokuva samalla kun syötiin itsemme aivan liian täyteen. Tarkoituksenamme oli katsoa joku komedia, mutta päädyimme katsomaan elokuvan ”Okja”. Itkin suurimman osan aikaa, sillä elokuva oli todella surullinen ja meni tunteisiin. Se kertoi pienestä tytöstä ja tämän superpossusta. Superpossut olivat geenimanipuloituja eläimiä, joita Mirando-niminen yhtiö oli luonut. Yhtiö väitti löytäneensä tälläisiä jostain Arizonasta ja kertoi niiden lisääntyneen luonnollisesti. He olivat lähettäneet useamman superpossun maailmalle eläinfarmien pitäjille. Yhtiö oli tehnyt siitä kilpailun; kuka kasvattaa parhaimman superpossun? Pieni tyttö ja superpossu Okja olivat aivan parhaita ystäviä, perhettä, kunnes kilpailu tuli tiensä päähän ja Okja vietiin takaisin yhtiölle. Tyttö lähtee yksin pelastamaan parasta ystäväänsä ja matkalla sattuukin kaikenlaista hirvittävää. Tyttö tutustuu eläinsuojelioihin ja he yhdessä pyrkivät vapauttamaan Okjan. Okjalle tehdään paljon kokeita ja sitä kohdellaan todella huonosti. Tämä superpossu menee todella huonoon kuntoon verrattuna siihen iloiseen ja kilttiin possuun joka se elokuvan alussa on. Okja päätyy teurastamolle asti kaikkien muiden superpossujen kanssa. Pieni tyttö tekee mitä vaan saadakseen Okjan takaisin . Hän pääsee teurastamolle sisään, jossa tyttö näkee teurastuksen jokaisen vaiheen ja järkyttyy. Viimeiän hän löytää Okjan, joka on juuri pääsemässä hengestään. Tyttö huutaa teurastajalle ja tämä ei tapakaan Okjaa, vaan kuuntelee mitä tytöllä on asiaa. Samaan aikaa yhtiön omistaja saapuu paikalle ja alkaa huutaa miksi linja on pysähtynyt. Yhtiön omistaja on tunteeton ihminen, joka ei välitäsiitä että possu on pienen tytön perhettä ja käskee teurastajan tappamaan Okjan. Tyttö huutaa ”SEIS!” ja kaivaa vyötärölaukustaan kultaisen possun ja tarjoaa sitä Okjasta. Yhtiön omistaja suostuu kauppaan ja päästää Okjan menemään. Poistuessaan teurastamolta eräs superpossupari kävelee sähköaidan vieressä ja työntävät pienen poikasensa Okjalle ja tytölle. Okja kantaa poikasen suussaan pois teurastamolta. Loppu oli onneksi iloinen ja tyttö sai Okjan takaisin sekä toisen superpossun. Elokuva järkytti sen verran, että taitaa oma lihansyönti olla hetken paussilla sekä lihan alkuperä tarkemmassa syynissä.

No, ei siitä sen enempää. Mennääs johonkin hiukan iloisempaan eli: JOULU! Muutama viikko vielä niin pääsee nauttimaan supermegahyvästä ruuasta ja perheenjäsenistä. Olen vähän Matti Myöhäsenä liikkeellä, sillä joulukortit tuli tehtyä vasta tänään. Täytyykin vielä hakea postimerkkejä ja pistää postiin. Onneksi kerkeävät vielä perille.

 

Henkilökohtaisesti pidän askartelusta ja DIY-jutuista. Olenkin useana vuonna antanut joulu- ja synttärilahjoina jotain itsetekemääni, kuten leikekirjoja, koruja, unisieppareita yms. Selailen paljon pinterestiä ja haalin sieltä ideoita. Usein löydän itseni askartelukaupoista kuten Sinooperista. Joskus miehen kanssa kun käydään ostoskeskuksessa ja näen Sinooperin saatan salakavalasti hivuttautua kauppaan, vaikka ei ole edes mitään tarvetta siellä käydä. Kuitinkin loppuhinnaksi tulee aina useampi kymppi ja tarvikkeet vaan kasaantuvat kotona. Sanonkin aina, ettei minua saisi päästää tuollaisiin kauppoihin, sillä hamstraan kaiken ja voin käyttää useamman tunnin kyseisessä paikassa.

Askartelussa ei ole oikein mitään muuta huonoa, kuin se ettei sitä pysty lopettamaan. Uppoudun siihen niin täysillä että syöminenkin saattaa unohtua.

Seuraavaksi tiedossa onkin piparien paistoa ja piparkakkutalon rakentaminen sekä koristelu. Nyt täytyy mennä kun mies tuli töistä ja koiramme Nova haluaa lumiseen ulkoilmaan juoksentelemaan.

Kiitos lukemisesta ja palaillaan!

-Veera & Nova

Facebook

Instagram

Henkilökohtainen instagram

Leave a comment

Your email address will not be published.