Heipä hei ihana lukijani ja ihanaa joulun odotusta sinulle! Toivottavasti siellä olisi parempi sää kuin täällä, jossa vettä sataa ja vähäinenkin lumi sulaa pois yhdessä yössä. Pidetään mieliala kuitenkin korkealla ja odotetaan joulua innolla!
Mitä sinä odotat eniten joulussa?
Itse odotan innolla ensimmäistä yhteistä joulua avopuolisoni kanssa. Pääsen maistamaan heidän jouluruokiaan ja antamaan avopuolisoni aivan ihanalle mummolle ja muulle perheelle lahjat. Olen myös innoissani siitä, että ensimmäistä kertaa tuon kumppanini meidän joulupöytään. Hiukan jännittää, sillä perheemme on todella kovaääninen ja suurinosa innostuessaan puhuu päällekkäin. 13-vuotias pikkuveljeni taas on innoissaan lahjoista. Hän haluaisi avata kaikki heti ja toimia koko muun joulun suhteen todella kiireisesti, kun vaarini taas pitää rauhasta ja kuunteleekin joulumusiikkia tuvan sohvalla kunnes kinkku tuodaan pöytään. Vaari on meidän perheen kinkkumestari ja leikkaa kinkkua jokaisen lautaselle. Jouluruoka syödään, avataan lahjat ja syödään vähän lisää. Lähtöä tehdessä joutuu luultavasti pyörimään autolle, koska on niin ylensyönyt ja turvonnut ”joulupallo”.
Omaa joulumieltäni tässä sateisessa säässä piristää upeat asiakkaat ja heidän mahtavat ideansa! Kyllä niin piristyin ja sain voimia loppuvuoden hommiin kun saatiin kauan suunniteltu tatuointi iholle.
Asiakas tuli luokseni kenkälaatikon kanssa, jonka sisällä oli kukon jalka. Aloimme keskustelemaan jalasta ja sen tarinasta. Minulle selvisikin pian kuinka hän oli haaveillut pitkään omasta kukosta ja kanoista, jotka aikaisemmin tänä vuonna oltiin hankittu. Niille alettiin rakentamaan viihtyisää kanalaa. Innoissaan hän rakensikin, olihan hänen pitkäaikainen haaveensa tullut toteen.
Lähtiessään kerran kotoa oli huomaamattaan unohtanut kivilevyn nojaamaan seinää vasten keskeneräiseen kanalaan. Tultuaan takaisin kotiin hän kiinnitti huomionsa kaatuneeseen kivilevyyn. Lähestyessään tätä hän huomasi kukon makaavan kivilevyn alla, elottomana.
Hän suuttui itselleen, oli vihaisempi kuin koskaan ennen. Raivoten hän lähti hakemaan kirvestä. Hän leikkasi kuolleen kukon jalan irti muistoksi itselleen. Tästä olisi pakko saada tatuointi. Hänellä oli selkeä visio, mitä kuvaan tulisi sekä paikka ja kuvan koko. Hän tunsi kehossaan tulevan tatuoinnin ja kertoi minulle, ettei mikään tatuointi ole koskaan tuntunut tältä.
Otin jalasta kuvan kameralla, jotta voisin jäljentää sen. Ideana oli yhdistää jalkaan kirjain F, sillä kukon nimi oli Floki. Asiakas myös halusi kirjaimen korostavan kuvan tarinaa; keskity siihen mitä teet – Focus. Halusimme yhdistää muutamaa erilaista tyyliä; realismia ja piirretympää tyyliä. Halusimme kuvaan jotain erilaista. Aluksi ajattelin muuntaa sulat kokonaan piirrettyyn tyyliin, mutta punainen tehosteviiva olisi saattanut olla sekava kyseisessä kuvassa.
Asiakas halusi että F-kirjain olisi suuremmassa roolissa kuin itse jalka. Kirjaimesta haluttiin suuri ja selkeä. Päädyin keskittymään F-kirjaimeen. Otin alkuperäisestä piirustuksestani kopion sekä poistin kuvanmuokkausohjelmalla yläosan ja tulostin kuvan. Lähdin hahmottelemaan kirjainta.
Lähetin asiakkaalle luonnoksen ja vastaukseksi tulikin: -”Se ON Siinä!!!!!!”
Piirsin kuvan puhtaaksi tussaamalla ääriviivat micronin kynillä ja värittämällä kuvan polychromos värikynilläni. Lisäsin ”elämän langan”. Malli oli valmis ja päästiin varaamaan itse tatuointiaika.
Kuvan takana on pitkäaikainen haave kukosta ja sen ensimmäisen kukon menetys; viha. Jalassa koreileva F-kirjain kuvastaa kukon nimeä ”Floki” sekä opetusta; keskity siihen mitä teet, ”Focus” (keskity, keskittyminen). Kuvaan haluttiin tuoda punainen tehosteviiva, ikäänkuin elämän punainen lanka, joka sitoo meidät tähän elämään.
Tapaus oli asiakkaan mukaan todella opettavainen ja nyt se on ikuisesti rinnassa muistuttamassa tärkeästä elämästä lähellä omaa sydäntä.
Kun kuva valmistui, kävi asiakas innoissaan katsomassa lopullista kuvaa peilistä. Leveä hymy kasvoillaan lähestyi minua, halasi ja kiitteli hymyssäsuin.
On ilo saada muut hyvälle tuulelle ja luoda yhdessä muistoja.
Kiitos, kun luit ja palaillaan taas!
-Veera
