Hyvää ystävänpäivää ihana lukijani!
Onko tänään suunnitelmissa jotain erikoista ystävänpäivän kunniaksi vai vietätkö ihan normaalia päivää? Me miehen kanssa herkuttelemme Berliinin munkit ja käymme syömässä. Illemmalla menemme kuuntelemaan Turun Dynamoon UUSIMUSTA-bändiä, jossa solistina toimii lapsuuden ystäväni.
Minulla on monia ystäviä. On ystäviä ykkösluokalta asti, joiden kanssa on ollut vain mielikuvitus rajana. Ystäviä, joiden kanssa on koettu hurjimmat alamäet ja vanhemmiten noustu ja käännetty elämän suuntaa. Ystäviä, joiden kanssa voi juoruta, lämmittää saunaa sombrero päässä ja nauttia muutaman oluen. Sitten on vielä paras ystäväni Nova, joka on aina valmis seikkailuihin.
Rakastan jokaikistä yksilöä elämässäni, jokaikistä jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Jokainen jättää jonkun opin, viisauden tai muovaa minua ihmisenä johonkin suuntaan. Ystävyys on uskomatonta ja korvaamatonta.
Eräs ”rakkaudesta ystävyyteen”-suhde alkoi yläasteelta. Minulla oli aina värikäs tukka ja tyyliltäni olin jonkinnäköinen punk- tai rockhenkinen mimmi. Ylemmällä luokalla oli eräs samanhenkinen poika, jolla oli aina jonkin hyvän bändin paita päällä. Meitä yritettiin parittaa todella pitkään, ennenkuin päätimme yhdessä että seurustellaan vaikka molemmat tiesivät että tykätään toisistamme. Suhde oli molemminpuolin vakavin mitä siihen mennessä oli koskaan ollut ja se oli varmasti ensirakkautta. Se ei kuitenkaan kestänyt vuottakaan, kun se kaatui erilaisiin elämäntapoihin. Sydämeni särkyi, olin varma että en tule koskaan selviämään tästä. Halusin muuttaa pois Turusta, sillä en kestänyt nähdä häntä missään. Muutimme Salon Kuusjoen Raatalaan. Kului noin vuosi kunnes poika pyysi minua wednesday 13 keikalle. Suostuin salamana, olihan kyseessä hänen lempibändinsä. Jälleennäkeminen oli outo ja ilmassa oli selkeästi jotain. Olimme kuin ennenkin, tökimme toisiamme, nauroimme ja höpötettiin. Olin taas rakastunut. Harmikseni poika seurusteli yhden tytön kanssa, jolta muistankin saaneeni muutaman uhkauksen sekä tappouhkauksen siitä, että vietin satunnaisesti aikaa pojan kanssa ulkona. Päätin jatkaa elämääni ja unohtaa koko pojan. Kului taas vuosi kunnes muutinkin itsekseni Turkuun Runosmäkeen ja kuinka ollakaan törmäsin tähän poikaan useamman kerran k-marketissa. Ei mennytkään kauaa kun istuttiin kahdestaan kauppatorin Hesburgerissa juomassa pirtelöä. Käveltiin ja juteltiin yömyöhään asti. Aloimme pyörimään samoissa porukoissa ja vietimme enemmän aikaa keskenämme. Oikeastaan tässä kohtaa päädyinkin elämäni seikkailuihin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Olimme kuin pariskunta, mutta emme seurustelleet. Kyllästyinkin siihen etten saanut häntä ”virallisesti” itselleni ja lähdin toisen miehen matkaan. Pyörimme vieläkin samoissa piireissä aina pienen kipinän kanssa. Kului taas vuosi kunnes erosin ja poika, johon olin joskus yläasteella rakastunut teki paljon töitä sen eteen että sai minut. Olin kuitenkin kasvanut ihmisenä niin paljon ja tiesin tasan tarkkaan mitä elämältäni haluan. Tiesin, etten koskaan voisi elää sitä elämää hänen kanssaan. Vaikka se sattui ja mursi minut, oli minun kieltäydyttävä suhteesta. Nykyisin olemme todella hyviä ystäviä. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja ystävyyssuhteessamme on vain jotain sanoinkuvaamatonta ja sellaista mitä en ole vielä tänäkään päivänä onnistunut selittämään kenellekkään niin, että he ymmärtäisivät ja tuntisivat miten minä.
Minulla on ystävä, jonka olen tiennyt ammattikoulusta asti mutta ystävystyimme vasta puolitoista vuotta sitten. Me kasvoimme todella kovin kiinni toisiimme todella lyhyessä ajassa ja vietimmekin kaiken mahdollisen ajan keskenämme. Koimme yhdessä kaiken. Olemme nähneet toistemme ala- ja ylämäet, jakaneet jokaisen murheen ja ilon. Minulla on asioita, jotka haluan kertoa vain hänelle ja tiedän hänen ymmärtävän, vaikka pystynkin jakamaan kaiken ystävieni kanssa. Joskus meistä tuntuu, että olemme parisuhteessa, sillä kaverisuhteemme on täysin samanlainen kuin parisuhde ilman seksuaalista kontaktia. Lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaillekkin ilman perhettä hänen kanssaan.
Mielekästä ystävänpäivää sinulle vielä uudestaan ja kiitos kun luit!
-Veera
