Hyvää maanantaita arvoisa lukijani!
Olen ollut useamman vuoden harrastamassa enemmän tai vähemmän roller derbyä Turun DRRD:ssä. Kun hyppäsin lajiin mukaan astuin pois mukavuusalueeltani. Laji itsessään on nopeatempoinen ja vaatii sitoutumista, jotta voi kehittyä. Monesti tuntee niin onnistumisen kuin epäonnistumisen tunteita kun oppii sen asian, joka ei millään ole mennyt kaaliin. Joukkue on niin huippu, että jokainen auttaa ja tsemppaa toisiaan eikä ketään jätetä yksin.
Joukkue on todella värikäs ja ovet pidetään avoimina kaikille. Itsellä on ollut opettelua pronomineissä sekä korvaavien nais- tai mieshenkilöä koskevien sanojen käytössä kuten tyyppi. Nämäkin kaikki asiat olivat minulle uusia ja hieman omituisia, koska ne eivät henkilökohtaisesti koskenut minua. Toinen opettelua vaatinut asia oli seuraan vegaanisuus. Illanistujaiset on pidetty nyyttäri tyyliin ja jokainen on tuonut jotakin pikkupurtavaa. Jokaisella kerralla olen joutunut googlaamaan mikä se vegaaninen lakritsi- tai vaahtokarkkipussi olikaan. Useat kerrat saatoin jopa yllättyä jonkin tuotteen vegaanisuudesta, kuten oreo keksien. Kerran joku oli tuonut mansikoita sekä vegaanista kermavaahtoa. Olinkin aika silmät pyöreänä maistaessani kermavaahtoa, sillä normaalisti en voi sietää sen makua.
Ensikosketuksen vegaanisen ruuan valmistukseen tuli mokkapalojen kautta, joita siis tein seuran myyjäisiin. Kävin itse kaupassa hakemassa kaikki aineet. Olin joutunut hakemaan ensin netistä tietoa mitä tuotteita voi käyttää, jotta mokkapalat olisivat oikeasti vegaanisia. Tuntui kummalliselta, ettei niihin tullut ollenkaan kananmunaa. Koko leipominen muutenkin tuntui todella hassulta enkä ollut yhtään varma itsestäni tai kyvyistäni vaikka normaalisti olen mielestäni hyvä leipomaan. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, vaikken onnistunutkaan niin hyvin kuin yleensä.
Vuosien varrella myös yhä useampi henkilö lähipiirissäni on ryhtynyt vegaaniksi tai alkanut suosia luonnollisia tuotteita. Paras ystäväni on nykyään täysin vegaani, vaikka vielä kolme vuotta sitten lukiossa pidetty lihaton lokakuu oli hänelle ihan hirveä ja marraskuussa söikin lihaa kaksin käsin. Äitini perusti aikoinaan butik-o nimisen kaupan, jossa myi mm. luonnonkosmetiikkaa sekä luonnollisia siivoustarvikkeita. Samoihin aikoihin hän alkoi valmistaa itse vegaanisia ja luonnollisia tuotteita, kuten pyykkietikkaa, deodorantteja, saippuaa ja paljon muuta. Minullakin on kaapit täynnä näitä äitini tuotteita.
Haluankin siis huomioida kaikki asiakkaani ja tarjoan pyydettäessä vegaanisesti tehtyjä tatuointeja.
Vegaaninen vaihtoehto
Tatuointiväreissä saatetaan käyttää eläinperäistä glyseriiniä, luuhiiltä, gelatiinia sorkista tai sellakkaa hyönteisistä. Käyttämäni vegaaniset tatuointimusteet valmistetaan yleensä luonnollisista pigmenteistä sekä tislatusta vedestä. Lue lisää musteista täältä.
Eläinperäistä glyseriiniä saattaa esiintyä myös saippuoissa, joilla puhdistetaan ihoa tatuoidessa. Pitkän etsinnän jälkeen löysin hyvän korvaavan saippuan; vegaanisen H20ceanin blue green liquid soapin.
Käytän ReproFX Spirit vegaanista siirtopaperia, jossa tavallisen siirtopaperin lanoliini eli lampaanvillarasva on korvattu synteettisillä kasviöljyillä. Siirtoaineena toimii saman sarjan (spirit) vegaaninen siirtoaine.
Valkovaseliini, jota tatuoidessa käytetään on itsessään vegaanista, mutta ymmärtääkseni (petroleum jelly) valmistetaan kasvijätteistä. Valmistaja saattaa myös testata joitakin tuotteita eläimillä. Valitsin tilalle käytettäväksi varmasti vegaanisen Believa professional butterin.
Ihokarvojen ajelussa käytössämme on teriä, joissa ei ole geeliä.
Usein alalla käytetään latex-hanskoja, joiden valmistuksessa käytetään maidosta saatavaa kaseiiniproteiini. Käytän itse synteettisestä materiaalista valmistettuja nitriilihanskoja.
Myös jälkihoitorasvat sisältävät usein erilaisia kemikaaleja tai eläinperäisiä öljyjä kuten mehiläisvahaa tai lanoliinia. Kehitimmekin tästä syystä luonnollisen ja vegaanisen Dreamyink tatuointivoiteen, jonka valmistajana on Saaren taika.
Kiitos kun luit ja palaillaan taas!
– Veera