Heippa arvoisa lukijani!
Kyllä nyt talvinen sää suosii täällä Turussa, toivottavasti sielläkin missä sinä olet! Päätinkin tänään lähteä Novan kanssa ulkoiluttamaan kameraani. Ensin oli ajatus mennä Ruissaloon mutta laiskana ihmisenä päädyin valitsemaan kodin läheisen kohteen eli rauvolanlahteen luonnonsuojelualueen.
Useamman kerran tänä talvena onkin tullut mieleen ajatus lähteä valokuvaamaan huonolla menestyksellä. Ajatus on vain jäänyt muhimaan ja laiskuus on vienyt voiton sekä erilaiset tekosyyt kuten kylmyys ja väsymys(oikeasti olen vain koukussa x-files nimiseen sarjaan). Nuorempana kameraa ei voinut koskaan jättää kotiin, sillä tietenkin silloin kun sitä ei ollut niin kuvattavia maisemia sekä asioita oli jokapuolella.
Oli virkistävää ja mieltä piristävää kävellä uusissa maisemissa Novan kanssa kahdestaan. Pieni hengähdystauko, hetki, jolloin ei tarvitse puhua kenellekään. Nova kävelee hiukan edessäni nuuhkien maata ja satunnaisesti tuhahtaa. Kerron Novalle aina kuinka hän kuulostaa ihan hevoselta. Harvemmin me Novan kanssa ollaan kahdestaan kun miesystäväni tykkää tulla kävelyille ja muutenkin puuhata koirani kanssa. Se onkin todella iso asia minulle, että kumppani hyväksyy ja kiintyy karvaiseen perheenjäseneen; minun rakkaaseen koiraani.
Lapsuuden kodissani meillä oli aina yksi tai kaksi bokseria. Sanoin äidilleni aina etten ikinä ota bokseria. Mielestäni silloin tuo roikkuhuuli oli ällöttävä sekä haiseva ja siitä tuli kuolaa jokapaikkaan. Nova täyttää huhtikuussa kolme ja oikeastaan tämä rotu on avannut minulle ihan uusia ajattelutapoja sekä kehittänyt jonkinnäköistä huumorintajua. Kuolasta tuli timanttivettä eikä oikeastaan haittaa, vaikka puhtaat housut tulevat heti likaisiksi kun ruttu painaa päänsä syliini. Kuola- ja räkäläikkiä saa hinkata seinistä pois kun Nova ravistelee itseään tai aivastelee. Syöminen ja juominen on sotkuista, varsinkin jos hän syömisen jälkeen päättää tulla pusuttelemaan tai muuten vaan hinkkaamaan ruokaisia huuliaan vaatteisiin tai sohvaan. Eikä siinä todellakaan kaikki, mutta mitäpä pienistä. Minulle Nova tuo iloa päiviini ja on auttanut monenlaisista montuista ylös ja haluan antaa hänelle vain parhaan elämän. Kieltämättä paras ystäväni.
Postaus meni nyt aivan Novaksi, mutta kiitos kun luit, kuulemisiin taas💕
-Veera & Nova
